Leo Vierelä Ei se ota jos ei annakaan.

Radion- ja Television musiikkitarjonta tänä päivänä

Kuulun niihin ihmisiin joka oli teini-ikäinen nuori 1960- luvulla. Silloin me nuoret haikailtiin paljon Rock- musiikin, Popin- ja yleensäkin nuorten mielimusiikin perään radiossa. Beatles, Rollarit…yms olivat meille kova sana puhumattakaan niistä suomalaisista vastaavista nuorisobändeistä ja huipulla olevista artisteista kuten Danny, Johnny….jne. Niitä vaan kuultiin radiossa kiusallisen harvoin meidän mielestä. 
Milloin vaan radion aukaisi, sieltä tuli sinfoniaa tai jotain pianokonserttoja, ellei sieltä tullut tylsiä puheohjelmia. 
Ei meidän popin nälkää tyydyttänyt edes vasta aloittanut Sävelradiokaan. Joskin sieltä kuului hiukan enemmän ainakin sitä viihdyttävämpää tanssimusiikkia. Harvoin siinäkään ohjelmassa soitettiin esimerkiksi Beatlesia ja Rollareita ja harvemmin kuultiin myös suomalaisia vastaavia pop yhtyeitä.
No, lauantaisin oli kyllä myös ne Lauantain toivotut josta me tykättiin myös. Siinä tuli paljon mukavaa tanssimusiikkia josta tykkäsivät kaikki.


Tuolloin meille nuorisolle suunnattuja ohjelmia oli tasan kaksi per viikko, eli Kaleidoskooppi ja Kymmenen kärjessä jotka naulitsivat meidät radion ääreen, siinä kaikki. 
Usein veivattiin radiosta asemia mistä saattoi joskus kuulua tuota meidän mielimusiikkiamme. Jos onnistui harvoin Luxenbur kuulumaan niin siellä melkein joka toinen musiikkikappale yleensä oli nuorisolle suunnattua kuten BBC-n asemallakin.

Nykyisin sen sijaan tuntuu että radion soittolistoilta ja TV-stä ei enää muuta musiikkia tulekkaan kuin nykynuorisolle suunnattua. Kaiken lisäksi aina samat väsyttävät artistit ovat kyseessä. 
Henkilökohtaisesti ihmettelen vielä noitten Rap- artistien suosiota täällä suomessa. Minun mielestäni siinä ei ole ollenkaan musiikista kysymys. 
Mielestäni hyvin vähän muutenkin noiden nyky-artistien kohdalla on kysymys musiikista. Harvoin niissä melodioissa on mitään tärppiä esimerkiksi meikäläisen ”korvamadoksi” niin kuin aikaisemmissa melodisissa iskelmissä. Ne kaikki biisit perustuvat jotenkin merkillisiin kertosäkeisiin. Tänä päivänä mennään lisäksi vahvasti sanoitus edellä ja mielestäni musikaalisuuden kustannuksella.  
Pahinta tässä kaikessa on että tämän päivän artisteilla ei välttämättä tarvitse olla mitään laulutaitoa!  Eivät he tarvitse kuin joitain kummallisia maneereja  ja ”niekutuskykyä” juuri oikeissa kohdissa. Mitä enemmän vielä pystyy siellä äänihuulissa kääntämään äänensä lapsekkaaksi, on suosio taattu.
 Tämän kaiken taustalla sitten kuuluu monotooninen jumputus ja konemusiikki.

Nyt juuri nelosella meneillään oleva ohjelmaformaatti The woice off finland mainostaa itseään: "vain ääni ratkaisee". No, noinhan se taitaa mennä ehkä, mutta siinä nyt ei ainakaan laulutaidolla ole mitään merkitystä! Olen tullut siihen tulokseen että siinä muutamat tuomarit hakevat vain omia apinoijiaan ja toteuttavat omia mieltymyksiään sekä etsivät lisää niitä nykytyylin mukaisia "niekuttelijoita" mitä tekevät itsekin.. 
Muusikon sieluni on monta kertaa jo itkenyt verta tuon ohjelman aikana juuri niiden ohjelmasta hyllytettyjen loistavien- ja todella musikaalisten laulajien puolesta. Tosin tuomarit Michael Monroe ja Olli Lindholmsentään yrittävät pistää kapuloita rattaaseen pelastaakseen mitä pelastettavissa on ja vaativat oikeasti myös osaamista. Sitä tosin en kuitenkaan tiedä kuinka heitä ehkä tosiasiassa ohjataan ja määräillään tuossa valinta-asiassa tuottajan puolelta. Mistään kun ei voi olla varma.
Itse minä taas soittajana yritän ottaa tuon ohjelman loistavasta orkesterista ja sen taitavista muusikoista kaiken irti ja nauttia edes siitä soitosta.

 

No eikä siinä vielä mitään, mutta kun noita nykyartisteja vielä "buustataan" ja mainostetaan television ja radion muissakin ohjelmissa ottamalla heitä mukaan puheohjelmiinkin etteivät vain pääsisi mokomat ihmisiltä unohtumaan! Esimerkiksi "Puoli seitsemän" ja Arto Nyberg"- ja muissakin ohjelmissa heitä hyysätään ja pidetään heidän tähteyttä yllä. He tietenkin niissä esittelevät kernaasti tulevia albumeitaan ja biisejä joita he kuulemma par'aikaa ihan itse "kirjoittelevat" hyvinkin ahkerasti. 

 

Olen tästä kaikesta sitä mieltä että noin suomalaisten perusmusikaalisuutta tapetaan vähä vähältä ja vääjäämättä tällä menolla. Se on mielestäni surullista varsinkin kun meillä on jätetty "heitteille" äärimmäisen paljon lahjakkaita laulajia ja soittajia.
Tällä menolla meillä ei jatkossakaan tarvita "lava- ja tanssimuusikoita" kun näiden mediassa musiikkiasioista päättävien mielestä lavatansseja ei kannata enää edes järjestää. Aina vaan harvemmin suomen ravintoloissakaan enää näkee eläviä oikeasti instrumentteja soittavia muusikoita ja laulajia. Nekin mestat ovat vallanneet Karaoke- tai yhden- tai kahden hengen orkesterit jotka ovat soittelevinaan kun oikeasti ne musiikkitaustat tulevat sieltä nettitikulta joka on työnnetty sinne Kosketinsoittimeen ja Digihanuriin. 
 

Meillä kuitenkin olisi vielä miljoonittain potentiaalisia musiikin suurkuluttajia ja tanssijoitakin jotka ovat vain hieman varttuneempia ja tykkäävät "oikeasta" tanssimusiikista. Heille vain ei tarjota mitään! Eivätkä he ole persaukisia, ei todellakaan, mutta kun tuntuu siltä että tämän "potentiaalin" raha ei kelpaa kenellekään?!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Meitä lavatanssimusiikin suurkuluttajia on paljon. On kahta laatua eli kasvavaa ryhmää: eläkeläiset ja nuoret, jotka suhtautuvat kaljan kittaamiseen nuivasti.

Oopperan teetansseista on muutamassa vuodessa kasvanut senioreiden kuukausittainen suurtapahtuma. Auran nuortentalo, Somerolla Teeriharju, Esakallio ja Ämyri ovat hyviä esimerkkejä paikoista, jonne nuoret hakeutuvat iloa pitämään ilman alkoholia.

Helsingissä huvipaikkojen ylläpitokustannukset ovat niin suuret, etteivät ne pysy pystyssä ilman rajua alkoholimyyntiä ja jälki on sen mukaista. Ahtaassa tungoksessa hytkytään kaljaasi kourassa rytmimusiikin tahdissa. Melodinen musiikki on täysin poissuljettu näissä paikoissa. Se musiikki, jota varhaisteininä kuunteli jää mielimusiikiksi loppuiäksi.

USA voitti toisen maailmansodan, mutta siinä samalla kultturisodan, jota käydään sissisotana vieläkin. Kulttuurisodassa kyse on kielestä ja musiikista, joiden avulla ihmismielet muutetaan. Aseina ovat olleet muun muassa oppilasvaihdot Coca-Colan lisäksi.

Kertalukua 50 vuotta sitten kaikki rytmimusiikki oli myös tanssimusiikkia, nyt niillä ei ole juuri mitään tekemistä keskenään. Kiitos tästä kuuluu radion vaihtoppilaina pätevöityneille musiikitoimittajille. Moniko osaa muuta ulkomaan kieltä kuin englantia?

Käyttäjän leksavie kuva
Leo Vierelä

Niin, ihan hyvä kyymys.
Nuorilla nykyisin on muutenkin helpompaa tuo "parin muodostus" kuin ennen meillä.
Siihen tarvittiin lavatanssit, juuri tunnelmaan sopiva biisi ja ennakkoon hirveästi suunnittelua mitä on soveliasta keskustella kulloisenkin tanssipartnerin kanssa tanssin aikana. ;)
Ehkä nyt ei tarvitakaan melodista musiikkia varsinaisen tunnelman luomiseksi vaan siihen riittää mikä tahansa älämölö. Anteeksi nuoret....karrikoin tahallani! ;)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Olen rähjännyt perinteisen tanssimusiikin puolesta yli parinkymmenen vuoden ajan – ilman näkyvää tulosta. Esimerkkinä vaikkapa aikoinani pitämäni ploki, jonka ensimmäinen kirjoitus on otsikoitu ’Vihreät niityt’
linkki http://www.xn--hammaslkri-w5aab.net/kamin/kamin1_4...

Käyttäjän leksavie kuva
Leo Vierelä Vastaus kommenttiin #3

Kiitos Jaakko tuosta upeasta linkityksestä! Siinä oli paljon asiaa joka on minullekin sydämen asia.
Teen päivittäin taidetta ja radio on minun seuralaisena siellä työhuoneellani. Sieltä ei enää tule meikäläisen makuun kelvollista musiikkia mikä minulle musiikkimiehenä olisi melkeinpä elinehto. Niinpä olenkin suosiolla hakenut radiooni Ylen puhekanavan kun en enää kestä niitä soittolistoja. Piristävänä poikkeuksena siellä kuitenkin on tuo Marko Maunukselan päivittäinen "pohjantähden alla"- jonka veivaan kuunneltavaksi heti kun se alkaa. Se on tätä nykyä jo niin suosittu ohjelma yleisestikin että pelkään näiden "pomojen" jo ihan sen vuoksi lakkauttavan kyseisen ohjelman. Aika näyttää.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila Vastaus kommenttiin #4

>> 4: "Siinä oli paljon asiaa .."
Sen verran voin paljastaa, että monessa tarinassa on aineksia, joita Martti Metsäketo aikoinaan kahvipöydässä kertoili. Saa nähdä kirjoittaako kukaan koskaan puhtaaksi hänen muistelmiaan. Ehkä sitten kun aika on kantajoukosta jättänyt.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Kirjoitat asiaa Leo!

Lähes joka radiokanavalta soitetaan pelkkää himmiä, hömppiä ja pömppiä, ja amerikkalaista rääyntää. Höpötys"musiikkia". Soitetaan kerta toisensa jälkeen samoja suomi-rokin kitararämpytyksiä.

Kanavien juontajat eivät varmaankaan tiedä olleen olemassakaan sellaisia laulajia kuin: Henry Theel, A.Aimo, Georg Malmsten, Juha Eirto, Taisto Tammi, Jorma Lyytinen, Eero Väre ja Annikki Tähti. Eikä juurikaan kuule soitettavan edellisiä artisteja hieman nuorempiakaan, kuten Jamppa Tuomista, Laila Kinnusta, Eino Gröniä tai Kai Hyttistä.

Onneksi on sentään yksi radiokanava, JÄRVIRADIO, jonka musiikkitarjontaa näin vanhakin jaksaa kuunnella. Radioni on aina tuolle kanavalle viritettynä. Sieltä tulee usein komeaa pelkkää hanurimusiikkiakin, jota ei muilta kanavilta kuule.

Koska muuten olette kuulleet radiosta viimeksi ohjelman lomassa päivän mittaan soitettavan edes yhden lastenlaulun? Sellaista ihmettä ei tapahdu!
Miksi ei voida edes muutaman kerran viikossa esittää jonkinlainen lastenlauluohjelma alle kouluikäisille? Toivekonsertti? Lapset on unohdettu radion ohjelmapolitiikassa kokonaan. Vähiin on mennyt (musiikki)ohjelmatarjonta lapsille televisiossakin. Tasa-arvoihmiset herätkää!

Käyttäjän leksavie kuva
Leo Vierelä

Joo, Ylellä selkeästi kosiskellaan nuorisoa. Vähän joka kanavalla on nykyisin nuoria keskustelijoita iso liuta jokaisen soitetun biisin välillä. Eikä siinä todellakaan keskustella mistään "päivänpolttavasta". Ja tosiaan, myös lasten musiikki on jäänyt "tiiron osalle".

Eihän siinä mitään vaikka soittavatkin "nykymusiikkiaan" kunhan se olisi edes jotenkin melodisempaa ja ne laulajat osaisivat enemmän.
Tottakai siellä seassa on joskus helmiäkin joista meikäläisenkin korva saattaa jopa nauttia mutta nekin hetket ovat äärimmäisen harvoja.
Pistäisivät sinne listojensa väliin myös -50, -60, -70, -luvun hittejä niin mikä ettei.

Käyttäjän juustoparrkmaki kuva
Juuso Parkkisenmäki

Samaa mieltä kanssasi tuosta "nuorison kosiskelusta" muun muassa.
Olen myös sitä mieltä että jos nyt heidän nyt kerran pitää soittaa tuota 'nykymusiikkiansa' niin valitsisivat edes sinne väliin jotain melodisempaakin. Myöskin taitavia ja lahjakkaita laulajia olisi välillä kivaa kuunnella,- kuten Saara Aaltoa,-ja vain yhden tässä mainitakseni. Siinä on tyttö jolla ei mene sormi suuhun mitä tahansa "genreä" laulettaessa! Kuitenkaan edes Saaraa ei radiossa kuulla vaikka lähes voitti Englannin X-Faktorin. Jotai meillä on pielessä ja pahasti!
Englannissa sitävastoin kuullaan Saaraa lähes päivittäin ja tuntuu että siellä ei muusta puhutakkaan kuin Saarasta noissa piireissä.
Tuntuu ihan siltä että meillä olisi "kirveellä töitä."

Myös minä kaipailen tuota "kulta-ajan" musiikkia. Ne synnyttävät nostalgisia tuntemuksia ajalta jolloin olin minäkin nuori. Sitäkään meille ei niin vain tahdota suoda. Jos niitä mielii radiossa edes joskus kuulla tuon "pohjantähden alla"- ohjelman lisäksi niin meidän pitää ryhtyä "yökuukkasijaksi", eli valvoa kaiket yöt, koska silloin niitä joskus soitetaan.
Me ollaan syrjitty sukupolvi.

Käyttäjän leksavie kuva
Leo Vierelä
Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset