Leo Vierelä Ei se ota jos ei annakaan.

Eräs joulukuusenhakureissu

  • Eräs joulukuusenhakureissu

Nyt kun tässä lähestytään tuota "joulun huipennusta", minulla muistui mieleeni eräs tavallista hankalampi kuusenhakureissu lapsuudesta.

Olin siinä ehkä 11- vuotias ja veljeni Kari paria vuotta minua nuorempi. Sinä kesänä oltiin käyty marjareissulla uimavaaran kautta luolakummun seudulla jonne on matkaa kylästämme reilusti yli kolme kilometriä. Olin jo kolme vuotta hankkinut perheemme joulukuuset Uimaniemen yhteismetsistä ja tälläkin marjareisulla haukankatseeni löysi todella hienon kuusen joulua varten kuten aina näillä retkillämme. Painoin paikan tarkasti mieleeni.

 

Se talven alku olikin säiden puolesta tavallista ankarampi ja luminen. Jouluaattoon oli enää 4- päivää aikaa ja päätimme Karin kanssa lähteä hakemaan sen merkkaamani kuusen.

Sinä pakkas-aamuna laitoin pikkukirveen vyölleni ja otimme vesikelkkamme mukaan ja siihen narua jolla voisimme köyttää kuusen kiinni kelkkaan.

Sinä aamuna oli todellakin kova pakkanen ja aamu-uutisissakin kerrottiin meidän korkeudella olevan 33- astetta. Yleensäkään meitä ei tuollainen pakkanen paljon hetkauttanut, joten ei nytkään. Kun lähdimmea oli vielä pimeää ja vedimme kelkkaa sarkatietä pitkin jota kautta oikeastaan matkamme vielä hieman piteni. Sarkatietä oli hyvä kulkea kun sitä pitkin viikottain kulki kylän hevoset heinäkuormia hakemassa. Pakkanen paukkui puissa ja henkemme huurusi, mutta se ei meitä hidastanut.

 

Oltiin jo taivallettu niin pitkälle että meidän pitäisi poiketa tieltä ja aloittaa lumessa kahlaaminen viimeiselle vajaan kilometrin osuudelle kuusen luo. Osoittautui kuitenkin että siinä pehmeässä umpihangessa kelkan kuljettaminen tyhjänäkin oli mahdotonta koska lunta oli haaroihimme asti.

Päätettiin että me kannetaan kuusi tänne varsitielle ja jätimme kelkan odottamaan siihen rekitien poskeen ja jatkoimme matkaamme kahlaten.

Olimme jo aika väsyneitä kun päästiin kuusen luo. Se näyttikin todella komealta ja tiheältä kun kopisteltiin siitä lumet pois!

Varovasti nirhattiin sillä hiukan tylsällä pikkukirveellä kuusi poikki ja eiku matkaan taas. Sepäs ei sitten käynytkään niin helposti kuin strömsössä. Emme yltäneet sitä nostamaan niin korkealle että kuusen oksat eivät olisi koskettaneet siihen lumeen.  Kaiken lisäksi kätemme väsyivät siihen kannattelemiseen, joten käytännössä jouduimme raahaamaan sitä aina vaan syvemmällä lumessa. Väsyimme myös itsekkin siihen raahaamiseen. Emme periaatteessa voineet mennä kuin viitisen metriä kun jo piti levähtää. Eikä meitä palellut vaikka oli yli kolmenkymmenen asteen pakkanen!

Alkoi jo taas hämärtää ja tähdet vilkkua taivaalla- vaikkakin, nehän näyivät meidän korkeuksilla joulun aikaan päivälläkin. Emme kuitenkaan antaneet periksi ja päätimme hoitaa hommamme tänäkin jouluna.

 

Kun vihdoin saavuimme kelkalle takaisin, kuulimme kylän hevosten aisakelloista että nekin juuri palaavat savotoilta kotiin. Kello oli silloin jotakuinkin neljän- viiden maissa.

Kuusi oli ihan kauttaaltaan lumen peitossa ja päättelin että se on vain hyvä juttu koska lumi suojaa pakkasessa hapristunutta kuusta. Siinä kelkkaa vetäessämme jo etukäteen nautin niistä kehuista mitä tulemme saamaan tämänkin joulukuusen näyttävyydestä. Samat kehut olin saanut jo kahtena jouluna peräkkäin, minä kun en koskaan kelpuuttanut mitä tahansa kuusta. Ne kylläkin aikaisemmin olin löytänyt paljon lähempää kuin nyt. Ajattelin että tämä kyllä lyö mennen tullen ne aikaisemmatkin kuuset komeudessaan.

 

Oltiin jo todella väsyneitä kun viimein tultiin kotiin. Nostimme sen lumisen kuusen nojaamaan siihen ladon seinälle odottelemaan aattoa.

 

Edellisenä iltana ennen jouluaattoa oli Äiti nostanut kuusen navettaan sulamaan.

Aamulla herättyäni lähdin heti laittamaan sitä lankuista tehtyyn jalustaansa. Minua odotti karmea näky! Kuusi oli sulannut ja näytti todella hurjalta! Melkein kaikki oksat ja havuneulasetkin olivat siinä kuusen juurella. Kuusen latvakin roikkui katkenneena siitä ensimmäisestä oksahaarasta saakka.

Tuli "raavaalle miehen alulle" katkera itku siinä yksikseni. 
Kun taas toinnuin, karsin kuusesta loputkin oksat, pätkin vielä sen rungon ja heittelin koko hoidon lantalaan.

 

Palasin pirttiin ja lisäsin vaatteita. Ketään muita ei ollut vielä hereillään paitsi Äiti joka oli jo lypsänyt lehmätkin. Hän ei ollut edes vilkaissut sitä kuusta aamulla, joten hän ei tiennyt koko tästä aattoaamun "shokistani" vielä mitään. -tai oikeammin, mistä minä sen tiesin, Äiti vain ehkä koetti olla hienotunteinen.

 

Tällä kertaa otin mukaani sahan ja suuntasin suoraan siihen aidan takana olevaan metsikköön. Heti aidalle noustessani minun silmät nauliutuivat siinä aidan vieressä lähellä olevaan kuuseen. Se oli todella kaunis, sopusointuinen ja tiheä….vaikkakin hieman luminen. Sen latvassa vain aikaisemmin oli ollut sellainen kiverä mutka jonka vuoksi olin sen pari vuotta sitten hylännyt kun se häiritsi silmääni. Nyt kun kuusi oli kasvanut ja ja paljonkin tihentynyt, ei tuota mutkaa enää edes erottanut.

Äkkiä sahasin sen poikki ja kuljetin navettaan sulamaan sinne lehmien lämpöön. Kun sitä siinä ihailin, tuli Äitikin navettaan ja ihmetteli miksi kuusi ei ollut vieläkään sulannut.

Minun oli pakko sille kertoa kuinka oli käynyt ja vannotin että "et sitten tästä huutele".

 

Kun Äiti oli tehnyt joulusiivouksensa, kannoin itsetehdyssä jalustassa olevan- ja lehmänlannantuoksuisen joulukuusen juhlavasti pirttiin. Vilkaisimme merkitsevästi Äidin kanssa toisiamme silmiin kun kaikesta tietämätön Kari vielä kerjäsi kehuja: "Emmäkö löytänhekki Leon kanssa tosikomian kuusen."

 

Tuo kuusi sai muuten oikeastikin samanlaiset kehut meillä kyläilemässä käyneiltä kyläläisiltä kuin aikaisemmistakin hankkimistani kuusista. Joku jopa kehaisi että on kylän komein kuusi! Tällä kertaa se hiveli minua entistäkin enemmän....sattuneesta syystä. "Myllykummusta sen löysimme"- sanoimme kun sitä kysyttiin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Tuota kuvaa pitkään katselin, hieno se on ja tunnelmaa tihkuu

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset